Tämmöinen pieni taapertaja yritti tielle kun olimme lautta jonossa. Siirsimme sen muutamaan kertaan kauemmaksi mutta aina se yritti takaisin, toivottavasti ei jäänyt auton alle. Jos olisin mokoman nähnyt kotiin päin mennessä niin se olisi voinut päästä meidän puutarhaan asustelemaan. Ennen meillä oli siiliä kun olin lapsi mutta enään niitä ei ole näkynyt...
Emme joutuneet kuin puolituntia odottamaan lauttaa Hailuotoon.
Perillä Hailuodossa pöllän rannalla. Porukkaa oli niin valtavasti että oli vaikeaa ottaa kuvaa niin ettei joku tulisi mukaan kuvaan. Ilma oli tosi tyyni ja lämmin, ei kuiteskaan liian kuuma...
Kivi jossa kasvoi ihanaa levää, vesi huljutteli sitä mukavasti. Lapset nauttivat täysin rinnoin lämpimästä vedestä, monta tuntia polskuttelivat...välillä kävivät eväitä syömässä. Me otettiin aurinkoa ja kävimme itsekkin kolmesti uimassa. Hauskaa oli...Löysimme Geokätkön vedestä, lankun johon oli päätyyn laitettu putki, josta puuttui kansi ja kaikki oli likomärkää...Emme laittaneet lankkua takaisin veteen, nyt kysyisin tietääkö kukaan pitääkö siitä ilmoittaa jonnekkin.?
Illemmalla kävimme vielä Hailuodon Marjaniemessä. Kävelimme pitkospuita pitkin rannalle.
Hylkeen raato löyty rannasta. Oli jo niin vanha raato ettei haissu enään...
Rannalla ei ollut oikein ketään enään, lapsemme etsiskelivät kauniita kivejä.
Kulutimme aikaa että pääsisimme jonottamatta lautalle.
Lautalle päästyämme sinne olikin parin kilometrin jono...Moni muukin oli siis ajatellut samoin kuin me että illalla ei varmaan ole niin pitkät jonot! Emme edes uskaltaneet alkaa arvailemaan kuinka kauan jouduisimme jonottamaan, toinen lautta oli jo pois käytöstä sille iltaa, siis lautta kulkisi tunnin välein....APUA!
Ihailimme kaunista auringon laskua...Ja söimme loppuja eväitä joita onneksi oli vielä. Onneksi ottivat toisenkin lautan käyttöön, laskeskelivat varmaan että joutuisivat muuten koko yön kuskaamaan porukkaa pois Hailuodosta. Vessaan rannalla oli niin pitkä jono ettemme jaksaneet mennä jonottamaan.
Välillä kävelimme rannalla ja otimme hupsuttelu kuvia. Kello yksitoista pääsimme vihdoin lautalle, rannalle jäi vielä pitkä jono. Jouduimme odottamaan kolme tuntia jonossa...se olikin meidän ennätys, taisi olla monen muunkin. Säälitti semmoiset lapsi perheet jossa oli paljon pieniä lapsia, vanhemmat joutuivat keksimään mitä ihmeellisempää että väsyneet lapset olisivat olleet rauhallisia. Ensi kesänä taas uudestaa Hailuotoon...
